"Arbeiten und Lieben"

31.8.05

Puikot aseena tiedostamattoman torjunnassa?

Niukasta materiaalista on vaikeaa ja vaarallista sanoa yhtään mitään, mutta kysyä voi.

Taisteleeko Johanna Raahesta puikoillaan tiedostamatonta vastaan? Pyrkiikö pinnalle jotain sellaista, minkä mieluummin jättäisi salaisuudeksi itseltäänkin? Onko kodissa tilaa muulle kuin kauneudelle, siisteydelle ja tyylille? Missä saa olla sellainen kuin on?


*

Käykö käsitöillä kotiaan kaunistavan naisen miehelle koti "pieneksi"? Vai onko kumppani korvattu käsitöillä?

Mihin perustuu käsityöblogien ja uuden käsityöbuumin suunnaton suosio? Onko se osoitus naisten kyvystä sopeutua jälkiteolliseen yhteiskuntaan, siirtyä kodin piiriin siinä kun mies pakenee kapakkaan vai onko kyse yksinkertaisesti vain markkinavoimien toiminnasta?

Analyytikko lähtee lankakauppaan. Analysoitavien vaietessa on aikaa vaikka virkata.

30.8.05

Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Tyly nainen tekee eroa. Oikeammin erotyötä. Hän kysyy miksi, miksi, miksi ei?

Sitä on kuin puoliksi ruvella ja puoliksi verissään oleva paviaani.

Joka ei edes tiedä, että mistä helvetin kohdasta nyt vuotaa. Ei riitä kädet peittämään kaikkia haavoja, ja vähän jo rupeutuvia haavoja raapii tyhmä ja avuton paviaani auki minkä kerkeää.

Niin. Tyhmä ja avuton paviaani.
Mitä muutakaan se osaisi. Kuin olla niin helvetin paviaani, vuodesta toiseen.

Tylystä naisesta tulee entistä tylympi.


Tässä oli hyvä kuvaus tilanteesta. Pyrkimyksestä hallita asioita, joita ei voi hallita. Myös oivallusta omasta osuudesta parisuhteessa ja/tai siitä, että tietyt juonikuviot toistuvat elämässä, eikä syy ole selvillä.

Johtopäätös sen sijaan ei analyytikkoa miellytä. Tylystä naisesta ei pitäisi tulla entistä tylympää, vaan hänen pitäisi tämän erokriisin jälkeen olla entistä... no, mikä on tylyn vastakohta... epä-tylympi. Riippuu tietenkin siitä, miten hän tämän tilaisuutensa käyttää.

Avioero on stressipisteytyksissä korkealla heti läheisten kuoleman jälkeen. Näihin tilanteisiin kannattaisi hakea apua, mieluiten ihan ammattiauttajalta. Erosta yleensä selviää yksinkin 3-5 vuodessa, mutta kokemuksella tapana toistua ellei asiaa ole käsitelty kunnolla. Siis otettu opiksi.

29.8.05

Vääriä ihmisiä?

Poikamiesboxissa pohditaan:

En usko siihen, että jokaiselle on se yksi oikea elämänkumppani. Sen sijaan uskon siihen, että niitä oikeita kumppaneita on useita. Mutta minkä takia eteen tulee vain niitä vääriä ihmisiä - pakkohan niiden on olla vääriä koska suhteista ei ole tullut mitään.


Olisiko niin, että meille jokaiselle todellakin on se yksi oikea elämänkumppani - itsemme. Vääriä ihmisiä tulee vastaan jos antaa itsestäsi väärää kuvaa tai toistaa tiedostamattaan jotain lapsuuden suhteita kertaavaa huonoa kaavaa elämässään.

Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mikä toistuu suhteestani toiseen samanlaisena? Mitä kokemustani toistan?

Update: Ilmeisen ahdistuksen vuoksi päätin korjata teksiäni luopumalla "sinä-passiivista". Neuroottiseksi yllykeeksi riittää joskus pelkkä väärin ymmärretty (tai käytetty? - en ole Kielipoliisi) pronomini.

Kommentointia rajoitettu

Valitettavasti eräs henkilö pyrkii jonon ohi jatkuvasti vastaanotolle, eilenkin yli sadalla saman sisältöisellä viestillä. Sen vuoksi jouduin sulkemaan kommentit jo kirjotetuista postauksista. Kommentoikaa siis omissa blogeissanne ellei täällä voi.

Valitan, mutta sellaista se on, kun potilaat kantavat terapiasuhteeseen lapsuuden objektisuhteissaan kokemat pettymykset. Potilaan suhtautuminen analyytikkoon onkin juuri sitä aineistoa, josta analyytikko ammentaa. Ja opii myös itsestään.

28.8.05

Lukuohjeita

Minun olisi ehkä pitänyt jo blogia aloittaessani selventää seikka, joka on itsestäänselvyys jokaiselle psykoanalyysin teorioihin ja käytäntöihin tutustuneelle, mutta ei välttämättä kaikille. Kommenteissani on kysymys tietenkin MINUN - vain ja ainoastaan minun - bloggausten herättämistä mielikuvistani ja tulkinnoistani.

En etsi totuutta enkä ole jumala. Jos eräät tulkinnat aiheuttavat voimakkaita reaktioita, saattaa se johtua siitäkin, että olen osunut oikeaan. Tai sitten en. Aineistona käytän kuitenkin vain ja ainoastaan blogeissa julkaistua.

Omat mielikuvat ja muiden ihmisten mielikuvat. Niiden erottaminen ei tunnu olevan helppoa.

Analyytikko ei väittele - sen teette ihan itse. Kommenttiosastolla väittelette vain itsenne kanssa. Lopulta.

27.8.05

Jatkoa edelliseen

Joissain blogeissa tämä blogi on liitetty blogikriitikoiden ryhmään. Tarkoitukseni ei ole kritisoida - ei, ei suinkaan! Kommentointi ja kritiikki ovat eri asioita.

Täällä saa itkeä vapaasti, analyytikko kestää kyllä sen, mutta haistattelu on tietysti asia erikseen. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, jos jokin esittämäni huomio herättää voimakkaita tunteita analysoitavassa.

Edelliseen postaukseen liittyen: Blogikriitikko teki hyvän päätöksen.

26.8.05

Terapiatyötä terapian ulkopuolella

On yleisesti tunnettu ilmiö, että psykoterapiaan hakeutunut tahtoo tehdä terapiatyötään vastaanoton ulkopuolella. Joskus myös blogeissaan. Onko järkeä maksaa kalliisti terapiasta ellei käsittele terapian aiheuttamia tunteita terapeutin kanssa on sitten toinen juttu.

Acting out

Analyytikko joutui sulkemaan ensimmäisen postauksen kommenttiosaston analysoitavan acting out -käytöksen vuoksi. Ahdistusta ja ärtymystä aiheuttavat tekstini kannattaa käsitellä oman terapeuttisedän tai -tädin luona. Siellä voidaan tutkia, mikä yllykeen ja tunteen yhteys on.

25.8.05

Ei ehkä skitso, mutta...

Schizoblogin pitäjä Janne on Blogostanian kuningas. Hän tuntuu olevan käytännössäkin jonkinlainen sosiaalisen koherenssin ylläpitäjä blogiyhteisössä. Ilmeisen arvostettu ja rakastettu hallitsija.

Mies, joka nimeää bloginsa tuolla tavalla, yrittänee nimenomaan paeta skitson leimaa. Hän nimeää itse itsensä skitsoksi - näin hän ei ole sitä. Eikä muuten ole minustakaan. Kaukana siitä.

Bloginpitäjä sen sijaan vaikuttaa mieheltä, joka haluaa vältellä aikuistumisen vastuita viimeiseen asti. Mies on valmistunut filosofian maisteriksi, on työssä, kulkee teksti-t-paidoissa, roikkuu rock'n rollissa, nimittää naistaan Superchickiksi... hmmm... Analyytikko suosittelee elämän tavoitteiden pohtimista. Ihan vakavasti. Muttei liian vakavasti, blogiyhteisön kannalta saattaa olla parempi jos se pikkupoika pysyy sisälläsi vaikka aikuistuisit hieman. Mutta sinun on ajateltava ensisijaisesti itseäsi, ei Blogostaniaa.

24.8.05

Terve ihminen osaa ilmaista myös kiukkuaan

Tästä minä pidän. Turisti vaikuttaa henkilöltä, jota ei vastaanotolla tule näkymään. Hän osaa pitää itseään arvossa ja vaatia myös muilta arvonantoa. Veikkaisinpa, että Turistia on rakastettu lapsena, sillä tässä on tervettä asennetta:

Ehkäpä jokaisen (etenkin naisten) tulisi katsoa vielä toisenkin kerran peiliin, ennenkuin hankkiutuu tiineeksi. Nykyään kun tuntuu että raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja lasten kasvatuksesta yleensäkin on tehty niin saatananmoisen tulosvastuullinen revohka, että pitää olla päästään vialla, jos siihen pyöritykseen tahtoo vapaaehtoisesti mukaan. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin äitien keskuudessa muhii niin paljon eripuraa ja fasismin siemeniä, etten ainakaan itse tässä elämänvaiheessa halua olla kyseisen instituution kanssa missään tekemisissä.


Tietenkin Turisti voisi pohtia omaa äitisuhdettaan, jota tässä ei peilata lainkaan vaikka aihe olisi tavallaan tarjonnut siihen tilaisuuden. Vältteleekö hän asiaa; onko kyse eripurasta ja fasismista omassa äitisuhteessa? Ei välttämättä, mutta miettiköön sitä. Hyvä ainakin, jos miettii ennen lasten tekoa.

Masennusta

Sedis aloittaa viittaamalla masennukseen ja jatkaa pitkän pitkällä kirjoituksella elokuvasta. Tässä tulee esiin tyypillinen tapa torjua masennusta älyllistämällä. Viisaampaa olisi pysähtyä, antaa masennuksen tulla ja katsoa mihin se johtaa.

Onko ylettömällä touhuamisella tarkoitus estää depression nousu pintaan? Äärimmäisyyksiin mennessään tällainen toimintatapa johtaa maniaan, lievemmissäkin muodoissa psykosomaattisiin oireisiin.

22.8.05

Blogoslaviassakin sairastetaan

Analyytikko seuraa huolestuneena Panun elämää. Tuollaiseen feministivihaksi naamioituun naisvihaan ei voi syynä olla mikään muu kuin lapsuudessa koetut ja käsittelemättä jääneet hylkäämiskokemukset.

Paljastavia ovat myös Panun kirjoitukset vagina-orgasmista. Voiko tällaisia kirjoittava mies koskaan olla tyytyväinen itseensä ja naamioituuko tyytymättömyys naisvihaksi ja muiksi destruktiivisiksi tunteiksi? Maria-Kristiina on tietenkin kiltti "saadessaan" vaginaorgasmin kokemattoman Panun mieliksi, mutta kauanko tätä jatkuu?

Ei ole mikään ihme, että erityisesti feministi-äidit ovat Panun hyökkäysten kohteena.

Wolfenstein esitti artikkelissaan How is mourning possible? (Psychoanalytic Study of the Child 21:93-123, 1966), että vanhempansa menettäneet lapset pyrkivät hallitsemaan menetystä ja sen aiheuttamaa vihaa idealisoimalla poissaolevaa vanhempaansa ja siirtämällä aggressionsa jäljelle jääneeseen vanhempaan.

Neuroottisten ristiriitojen vuoksi tuo aggressio saattaa kääntyä esim. vanhemman edustamaan sukupuoleen. Näin pyritään ratkaisemaan konflikti ulkoistamalla vanhempaan kohdistunut viha itsen ulkopuolelle. Tällaisissa tapauksissa ei ole harvinaista, että (sikäli kun pysyvän suhteen muodostaminen ylipäätään onnistuu) kumppani saa kyseenalaiseksi ilokseen edustaa jalustalla kaikkea mahdollista hyvää. Todellisuuden tunkiessa fantasiaa tieltään alkaa kuitenkin väistämätön syöksy kohti suhteen katkeraa loppua.