"Arbeiten und Lieben"

22.8.05

Blogoslaviassakin sairastetaan

Analyytikko seuraa huolestuneena Panun elämää. Tuollaiseen feministivihaksi naamioituun naisvihaan ei voi syynä olla mikään muu kuin lapsuudessa koetut ja käsittelemättä jääneet hylkäämiskokemukset.

Paljastavia ovat myös Panun kirjoitukset vagina-orgasmista. Voiko tällaisia kirjoittava mies koskaan olla tyytyväinen itseensä ja naamioituuko tyytymättömyys naisvihaksi ja muiksi destruktiivisiksi tunteiksi? Maria-Kristiina on tietenkin kiltti "saadessaan" vaginaorgasmin kokemattoman Panun mieliksi, mutta kauanko tätä jatkuu?

Ei ole mikään ihme, että erityisesti feministi-äidit ovat Panun hyökkäysten kohteena.

Wolfenstein esitti artikkelissaan How is mourning possible? (Psychoanalytic Study of the Child 21:93-123, 1966), että vanhempansa menettäneet lapset pyrkivät hallitsemaan menetystä ja sen aiheuttamaa vihaa idealisoimalla poissaolevaa vanhempaansa ja siirtämällä aggressionsa jäljelle jääneeseen vanhempaan.

Neuroottisten ristiriitojen vuoksi tuo aggressio saattaa kääntyä esim. vanhemman edustamaan sukupuoleen. Näin pyritään ratkaisemaan konflikti ulkoistamalla vanhempaan kohdistunut viha itsen ulkopuolelle. Tällaisissa tapauksissa ei ole harvinaista, että (sikäli kun pysyvän suhteen muodostaminen ylipäätään onnistuu) kumppani saa kyseenalaiseksi ilokseen edustaa jalustalla kaikkea mahdollista hyvää. Todellisuuden tunkiessa fantasiaa tieltään alkaa kuitenkin väistämätön syöksy kohti suhteen katkeraa loppua.