"Arbeiten und Lieben"

5.9.05

Itseä vastaan

Evan päiväkirja kuvaa toisena naisena olemista.

Eva kirjoittaa:
"Vaikka olisinkin toinen nainen tai vasta kolmas, tarvitsen hänet tuekseni. En osaa seistä omilla jaloillani."


Myöhemmin:
"Liikkuminen tuntuu liian vaivalloiselta, joten huomaan jääväni pitkiksi aikaa asentoihin, joista pois vääntäytyminen tuottaa sitä enemmän kipua, mitä kauemmin olen samassa asennossa vetelehtinyt. Vaan kun ei jaksa. Ei vain jaksa."



Tänään:
"Eilen olin valmis jo jättämään naisen kokonaan. Olen menettänyt ihmisarvon hänen silmissään ilmeisesti, olen vain viimeinen toivonsa, omaisuutensa ja se, joka tekee mitä tahansa. Odottaa. Odottaa, odottaa ja odottaa, aina valmiina. Vihdoin olen kyllästynyt uhrautumaan ja luopumaan kaikesta tietämättä koskaan, saanko mitään. Ei minulla ole varaa menettää arvoani noin; minähän olen ainoa, mitä minulla on."


Miksi ihminen suostuu toiseksi, kaipauksen ja kärsimyksen alhoon? Siksi, että hän suojautuu, niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Kun on pettynyt heti aluksi, ei tarvitse pettyä. Toisaalta, omiin toiveisiinsa pettyessäänkin, hän on rakentanut itselleen varauloskäynnin.

Eva, opettele tuntemaan oma arvosi. Et ole paha, etkä erhe. Kunnioita itseäsi.

3 Comments:

At 1:50 PM, Anonymous Anonymous said...

This comment has been removed by a blog administrator.

 
At 2:11 PM, Blogger Peggy G. said...

Toiseksi naiseksi suostuva voi kai ajatella niinkin, että enhän minä muutakaan ansaitse, kun olen vain tällainen. Voisiko siinä olla kyse huonosta itsetunnosta? Näin voisin itse luulla, vaikken mikään ammattilainen kyllä ole..

 
At 9:46 PM, Blogger Analyytikko said...

Poistin epähuomiossa ensimmäisen kommentin, kun siivosin jonkun toistamispakosta kärsivän neurootikon viestejä täältä. Pahoittelen.

Kommentit on taas suljettu.

 

<< Home